Taustatietoa
Viisilapsinen perhe asui Krootilassa, Kokemäellä. Puolisoiden välit olivat riitaisat ja mies pahoinpiteli vaimoaan useasti, varsinkin humalassa. Erään kerran mies löi vaimoaan haarukalla käteen, koska miehen mielestä vaimo söi liian sikamaisesti. Toisen kerran hän raahasi vaimoaan kädestä ympäri tuvan lattiaa ja lopuksi painoi vaimonsa pään ämpäriin, joka oli täynnä lasten ulosteita ja ruuan tähteitä. Hilkka kävi salaa naapureilleen kertomassa miehen sadistisista teoista häntä kohtaan.
Ilmeisesti naapurit kertoivat asioista eteenpäin, sillä 11 avioliittovuoden jälkeen, vuonna 1958 sosiaalilautakunta puuttui perheen asioihin ja sijoitti lapset eri perheisiin. Perheen vanhin lapsi, poika nimeltä Lauri, tuli viettämään vuoden 1960 joulua kotiinsa luokkatoverinsa kanssa. He saapuivat yhtä päivää aikaisemmin, kuin olivat ilmoittaneet. Isä siivoili hämärässä keittiössä leivinuunia ja äitiä ei näkynyt missään. Kun Lauri ihmetteli missä äiti on, isä vastasi, että äiti oli lähtenyt jonnekkin hänen nukkuessaan.
 |
| Uunisurma-talo |
Poikien saapuessa taloon heidän huomio keskittyi outoon tilanteeseen. Talon ulko-ovi ei ollut lukossa, joten pojat menivät sisälle ja avasivat eteisen oven. Tällöin isä avasi eteisessä olevan keittiön oven sisäpuolelta sekä esti pojilta kulun asettumalla keittiön ovensuuhun. Samalla hän tuli itse eteiseen ja lukitsi keittiön oven perässään. Isä vaikutti yllättyneeltä poikien yllättävästä saapumisesta, koska odotti heitä saapuvaksi vasta seuraavana päivänä.
Myöhemmin samana päivänä, pimeän aikaan, pojat kävivät isän kanssa hakemassa keittiön takana olevasta äidin huoneesta lisää petivaatteita. Lauri ihmetteli pimeää keittiötä ja kysyi miksei valot ole päällä, Isä sanoi keittiön lampun olevan rikki. Pojat kuitenkin näkivät hämärässä että kaikki vuosien aikana leivinuunin päälle kerääntyneet tavarat olivat pitkin keittiön lattiaa. Isä kertoi että oli siivoillut keittiötä päivällä, ennen poikien saapumista. Pojat pistivät myös merkille, että isän toisen käden rystyset olivat vereslihalla.
Isä seuraili poikia tarkasti ja vaikutti hermostuneelle. Tämän vuoksi Laurin luokkatoveri lähtikin jo parin päivän päästä takaisin kotiinsa. Päivät kuluivat eikä äitiä kuulunut takaisin kotiin. Laurikin joutui lopulta palaamaan takaisin sen hetkisen perheensä luo. Isä jatkoi asusteluaan talossa.
Vuosien kuluessa Lauri kävi kotonaan viipyen aina muutaman päivän kerrallaan. Poika tarkkaili mahdollisia muutoksia talossa ja sen ympäristössä. Hän tarkasti kellarin sekä vähän matkan päässä olleen huussin lähimaastoineen.Vähitellen Laurille alkoi tulla epäilys ettei hänen äitinsä olisi enää elossa. Maaston tutkimisen jälkeen hän päätti tutkia itse päärakennuksen lankkulattiat, laajan vinttitilan sekä talon kivijalan tarkasti taskulampun avulla. Lopuksi hän tunnusteli uunin seinämiä ja huomasi niissä muutoksia.
Vuonna 1966 Lauri päätti lähettää poliiseille kirjeen missä hän kertoi epäilevänsä, että hänen isällään on jotain tekemistä äidin katoamisen kanssa. Samassa kirjeessä hän kertoi myös epäilevänsä että heidän kotonaan ollutta leivinuunia oltiin kenties avattu ja muurattu uudelleen kiinni. Poliisit jättivät kirjeen huomioimatta.
Tutkinta käynnistyy
Vuonna 1972 uudet tutkijat saivat tehtäväkseen käydä vanhoja selvittämättömiä tapauksia läpi ja Laurin kirje tuli vastaan. He päättivät ottaa häneen yhteyttä kirjeen muodossa. Lauri sai samalla lukea tapaukseen liittyvää kuulusteluaineistoa. Niissä liikkui paljon paikkakuntalaisten keksimiä huhuja mutta samalla tarinat antoi vahvistuksen sille, että hänen epäilyissä voisi olla aihetta tarkemmille tutkimuksille.
Hilkan nimipäivänä, 27.marraskuuta 1972, 12 vuotta Hilkan katoamisen jälkeen Turun lääniosaston komisario Gunnar Kivelä saapui avustajien (muita poliiseja ja muurari) kanssa Saaristen talolle, mukanaan asiakirja, joka valtuutti heidät purkamaan keittiössä olevan leivinuunin. Pentti Saarinen siirrettiin poliisiasemalle, ennenkuin leivinuunia alettiin purkamaan. Metrin syvyydestä paljastui muumioitunut naisen pää. Kun he kaivoivat lisää tuli esiin jalkaterä ja lopulta koko ruumis. Ruumis kuljettiin Poriin ja seuraavana päivänä Lauri kävi tunnistamassa ruumiin, se osoittautui Hilkka Saariseksi, eli hänen äidikseen. Pentti Saarinen totesi kuulusteluissa ettei tiedä kuinka hänen vaimonsa on päätynyt heidän leivinuuniin.
 |
| Virallisessa raportissa ollut piirros |
 |
| Leivinuuni avattuna |
Oikeudenkäynti
Tapausta käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa. Aviomies Pentti Saarinen ei halunnut puolustusasianajajaa, mutta hänelle lopulta määrättiin sellainen, koska ei pystynyt yksin valvomaan etuaan ja oikeuttaan. Koko oikeusprosessin ajan Pentti kielsi häneen kohdistuvat syytteet. Hän väitti että romanit olivat tunkeutuneet heidän taloonsa joulun alla 1960, mutta teoria hylättiin heti alkuunsa.
Lukuisat todistajat kertoivat oikeudessa kuinka Hilkka oli hengenhädässä valittanut kuinka hänen miehensä pahoinpitelee häntä ja että oli joutunut käymään lääkärissä lukuisia kertoja vammojensa vuoksi. Syyttäjän mielestä tämä oli paras todiste miestä vastaan. Eräs tärkeä todiste jätettiin huomioimatta; mies oli lainannut huhti-joulukuun aikana (1960) 75kpl rikosromaania, jotka käsittelivät erilaisia murhia.
Kokemäen kihlakunnanoikeus katsoi, ettei aviomies tahallaan aiheuttanut Hilkka Saarisen kuolemaa ja tuomitsi hänet 8 vuodeksi vankilaan törkeästä pahoinpitelystä. Siitä mies ehti istua vain vuoden, sillä Turun hovioikeus ja korkein oikeus vapauttivat hänet perustelemalla, ettei Hilkan kuolinsyytä tai surmatapaa saatu selville eikä kuolemantuottamuksesta voitu enää tuomita 12 vuoden jälkeen. Pentti Saarinen palasi takaisin tyhjillään olleeseen taloon, joka oli jo hyvää vauhtia rapistumassa, ja asui sielä yksin 1.8.1986 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Asumattomaksi jäänyt talo purettiin lopulta maalikuussa 2015.
Tapaus on merkitty poliisin tietoihin selvittämättömänä rikoksena.
 |
| Talo miehen kuoleman jälkeen, oli siis hylättynä 1986-2015 |
 |
| Talon ulkopuolella oli kasa leivinuunista purettua tiiltä |
