Mielenkiintoinen maailma: kaupunki

Bodie

Bodie on hylätty kaupunki Bodie Hills:ien lähistöllä, Mono County:n maakunnassa, Kalifornian osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Siitä tuli suosittu kaupunki vuodesta 1876 ja siitä eteenpäin. Sieltä löydettiin tuottoisa kultasuoni ja sen vuoksi kaupunki alkoi kiinnostamaan ihmisiä enemmän ja enemmän.

Bodie aloitti toimintansa 1859 leirinä kaivostyöläisille, sen jälkeen kun eräs ryhmä kaivoi alueelta ensimmäiset löydöt kultaa. Eräs ryhmän jäsenistä oli malminetsijä nimeltä William S. Bodey, jonka mukaan Bodien-kaupunki nimettiin. Hän menehtyi lumimyrskyssä seuraavana marraskuuna, kun oli hankkimassa tarvikkeita läheisestä Monovillen kaupungista, eikä kerennyt näkemään Bodien kukoistusta.

Vasemalla Bodie:n metodistinen kirkko

1876 The Standard Company löysi tuottoisan kultaa sisältävän malmikertymän, joka muunsi Bodien eristäytyneestä muutaman työntekijän kaivoskylästä suureksi kaupungiksi. Rikkaat huomasivat viereisen Bodie Mine:n vuonna 1879 ja se houkutti entistä enemmän toiveikkaita asukkaita Bodieen. 1879 vuoden loppuun mennessä Bodieen oli asettunut 5000-7000 asukasta ja rakennuksia oli n. 2000. Vuosien aikana Standard Consolidated Mine Company tuotti kultaa 34 miljoonan dollarin arvosta.

Bodie kukoisti vuodesta 1877 vuoteen 1880. Ensimmäinen sanomalehti (The Standard Pioneer of Mono County) julkaistiin 10.lokakuuta 1877. Aluksi lehtiä julkaistiin vaan kerran viikkoon, mutta myöhemmin niitä julkaistiin jopa 3 kertaa viikossa. Näihin aikoihin rakennettiin lennätinlinja (periaatteessa sähkölinja, jonka avulla lähettiin sähköimpulseja eli morsettamista ), joka yhdisti Bodien Bridgeportin sekä Genoa:n (Nevada) kanssa. Californian ja Nevadan sanomalehdet ennustivat ettei Bodie:sta tule koskaan seuraavaa Comstock Lode:a (paikka mistä lyödettiin hopeamalmia). Miehiä molemmista osavaltioista houkuteltiin Bodie:n mahdollisen toisen kultasuonen takia.

vino talo Bodie:ssa

Bodie Hotel

Kaupungin yhdeksästä kultajalostamosta lähetettiin kultaharkkoja Carson City:n Nevadaan. Monet näistä kuljetuksista olivat aseistettujen vartiomiehien turvaamia. Kun harkot olivat saatu turvallisesti Carson City:n, ne toimitettiin rahapajalle sekä osa lähettiin rautateitse rahapajalle San Francisco:n.

Vilkkaana kultakaivos keskuksena, Bodie:ssa oli saatavilla palveluita mitä normaalisti löytyi vain suurista kaupungeista. Näitä olivat mm. pankki, 4 vapaaehtoista palokuntaa, junarata, louhijoiden sekä mekaanikkojen yhdistys, useita (lehti)painotaloja sekä vankila. Bodien kukoistuksen aikana sieltä löytyi jopa 65 eri saluunaa päätien varrelta, joka oli yhden mailin pitkä (n. 1,6km).

Murhat, ammuskelut sekä joukkotappelut olivat tavallisia tapahtumia Bodie:ssa.

Kuten muissakin etäisissä kaivoskaupungeissa, Bodie:ssakin oli suosittu, vaikkakin salainen "punaisten lyhtyjen alue" kaupungin pohjoispäädyssä. Bodie:ssa asui kauan sitten prostituoitu nainen nimeltä Rosa May, josta tuli apu kaupungin miesväelle, kun vakava epidemia iski kaupunkiin kukoistuksen huipulla. Hän sai paljon kiitosta antaessaan hengenpelastusta monille, mutta kun hän kuoli, hänet haudattiin hautausmaan ulkopuolelle.

Bodie:ssa oli oma "Chinatown" ja jossain vaiheessa siellä asui useita satoja kiinalaisia ja heillä oli myös oma taolainen temppeli. Oopiumiluolia oli useita sillä alueella.

Erään saluunan sisältä

pölyinen baaritiski ja jakkarat

Bodie:ssa oli myös oma hautausmaa kaupungin laidalla, lähellä ruumishuonetta. Se on ainut rakennus koko kaupungissa, joka on rakennettu punaisesta tiilestä, luultavimmin sen hyvän eristämisen vuoksi, jotta se pitäisi lämpötilan tasaisena kylmien talvien sekä kuumien kesien aikana.

Bodien pääkadulla oli "Miners Union Hall", missä pidettiin paljon ammattiliittojen kokouksia. Sama rakennus toimi myös viihdekeskuksena missä järjestettiin tansseja, konsertteja ja koulujen esityksiä. Nykyään tämä rakennus toimii museona.

Ensimmäiset merkit Bodien alamäestä näkyi 1880 ja loppuvuodesta se oli jo selvää. Lupaavat kaivokset Buttle; Montana:ssa ja Tombstone; Arizona:ssa houkuttelivat miehiä pois Bodie:sta. Äkkirikastuneet, yksinäiset kaivostyöläiset, jotka olivat tulleen Bodieen 1870-luvulla, muuttivat muihin kultakaivos-kaupunkeihin. Bodie kehittyi perhekeskeiseksi yhteisöksi. Vuonna 1882 sinne rakennettiin metodistinen kirkko (joka on vieläkin pystyssä) ja roomalainen katolilainen kirkko (joka paloi 1930). Väkiluvun pienemisestä huolimatta, Bodien kaivos kukoisti.

Vuonna 1890 Bodie sai nauttia hetkellisestä elpymisestä teknologian kehityksestä kaivoksella, jotka jatkoivat kaupungin elättämistä. Samoihin aikoihin, hiljattain keksitty kullan syaniidisointi lupasi erotella kultaa ja hopeaa kultajalostamoiden jätemalmista ja matalapitoisesta malmista, joka oltiin heitetty sivuun. Vuonna 1892 Standard Company rakenti oman vesivoimalan 20 kilometrin päähän Dynamo Pond:sta.

Standard Consolidated Mine Company, Stamp Mill

Bodie vuonna 1930

kaupan sisältä, tavarat vielä hyllyllä

bensa-asema, huomatkaa luodinreiät "shell gasoline"-kyltissä

tyypillinen talo Bodie:ssa

erään talon sisältä

Vuonna 1910 Bodien väkiluku oli enää 698, joka koostui pääosin perheistä, jotka päättivät mielummin jäädä Bodie:en, kuin muuttaa muihin menestyviin kaupunkeihin.

Vuonna 1912 Bodie kärsi jälleen taantumasta, kun paikallinen sanomalehti julkaisi viimeisen lehden. Vuotta myöhemmin Standard Consolidated Mine suljettiin. Kaivoksen liikevoitto oli tuolloin enää n. 7000 dollaria.
James S. Cain osti kaiken kaupungin tonteilta valtauksiin ja uudelleenavasi Standard Consolidated Mine:n, jotta sen entiset työntekijät pääsivät sinne takaisin töihin. Kaivos tuotti 100,000 dollaria vuonna 1915. Tämä tuotto ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, että kaupunki olisi päässyt takaisin nousuun. Vuonna 1917 Bodie:n junarata hylättiin ja sen kiskot romutettiin.
Bodie:ta kutsuttiin aavekaupungiksi ensimäisen kerran vuonna 1915. Niihin aikoihin automatkustus oli nousussa ja monet matkustivat autoillaan Bodie:en. Vuonna 1920 Bodie:ssa asui enää 120 asukasta.

Taantumasta ja tulipaloista huolimatta, Bodie:ssa oli pysyviä asukkaita lähes koko 1900-luvun. Postitoimisto oli toiminnassa 1877 vuoteen 1942 saakka.

Vandalismi kohtasi kaupunkia 1940-luvulla. Cain-perhe, joka omisti suurimman osan kaupungin kiinteistöistä, palkkasi talonmiehen vahtimaan ja ylläpitämään maita ja kiinteistöjä puolestaan.

Historical population
Census	Pop.	%±
1880	2,712	—
1890	1,595	−41.2%
1900	965	−39.5%
1910	698	−27.7%
1920	110	−84.2%
1930	228	107.3%
1940	90	−60.5%

Bodie on nykyään virallinen Villin lännen aavekaupunki. Kaupunki nimettiin viralliseksi National Historic Landmark:ksi vuonna 1961 eli Yhdysvaltain hallitus on tunnustanut Bodien historiallisesti merkittäväksi kohteeksi. Näihin aikoihin kaupungissa oli enää 170 rakennusta jäljellä, 1930-luvulla sielä riehui voimakas tulipalo ja suurin osa rakennuksista tuhoutui.

Bodie:ta pidetään tällähetkellä siinä kunnossa ettei rakennukset pääse hajoamaan kokonaan. Vain pieni osa kaupunkia on säilynyt, alunperin 2000:sta rakennuksesta vain 110 on on enää pystyssä, näihin mukaan lukien kuuluu yksi kultakaivos. Vierailijat voivat kävellä pitkin autioituneita katuja, jotka joskus kauan sitten oli täynnä elämää. Sisätilat ovat jätetty niinkuin ne olivat, tavarat vielä paikoillaan. Maasta saattaa löytyä pulloja, astioita tai muuta tavaraa, mutta niitä ei saa viedä pois alueelta.

Californian vartijat vahtivat aluetta, heidän asemansa on sijoitettu yhteen Bodie:n alkuperäisistä rakennuksista.

Bodie:n kartta 1880-luvulla

Bodie ilmakuva nykytilanne

Kaupunki löytyy koordinaateista: 38° 12′ 44″ N, 119° 0′ 44″ W

Lopuksi vielä Bodie:ssa kuvattu video

Rhyolite 1904-1920

Miten kaikki alkoi?
Rhyolite on aavekaupunki Nevadan osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Se sijaitsee Bullfrog Hills:in vieressä, 190km luoteeseen Las Vegasista, lähellä Death Valley:n itäistä reunaa. Kaupunki aloitti toimintansa tammikuussa 1905, kun sinne perustettiin leiri kaivostyöläisille. Kultakuumeen aikana, tuhannet kullanetsijät, rakentajat, kaivostyöläiset sekä palveluiden tuottajat suuntasivat Bullfrog Mining District:iin. Monet asettuivat Rhyoliteen, joka sijaitsi lähellä alueen isointa kullantuottajaa The Montgomery Shoshone Mine:a.
Kaupungin asukasmäärä kasvoi todella nopeasti, jopa kahdessa viikossa sinne asettui 1200 asukasta. Kesäkuussa 1905 siellä asui jo 2500 ihmistä.

The Montgomery Shoshone Mine 1900 luvun alussa ja paljon myöhemmin

Teollisuusmies Charles M. Schwab osti Montgomery Shoshone Mine:n vuonna 1906 ja sijoitti paljon infrastruktuuriin, kuten vesiputkiin, sähköjohtoihin sekä junarataan, joka palveli sekä kaupunkia että kaivosta. Vuoteen 1907 Rhyolite:ssa oli mm. sähkövalaisimet, päävesijohto, puhelimia, oma sanomalehti (The Rhyolite Herald), sairaala, koulu, opera-talo, asfaltoidut jalkakäytävät, poliisi, sekä palokunta. Vuonna 1908 kaupunki saavutti huippunsa, jopa 5000 asukasta.

The Cook Bank 1900-luvun alussa

The Cook Bank nykytilanne

Rhyoliten asukasmäärä laski yhtä nopeasti kuin se nousikin. Sen jälkeen kun vaurain malmi oli louhittu loppuun, tuotanto romahti. Vuonna 1908 Montgomery Shoshone Mine:n sijoittajat huolestuivat että kaivos olisi sittenkin yliarvostettu. Vuoteen 1910 mennessä kultakaivoksen toiminta oli jo tappiolla, se lopulta suljettiin 1911. Tähän mennessä monet kaivostyöläiset olivat jo muuttaneet muualle ja Rhyoliten asukasmäärä tippui alle tuhanteen. Vuonna 1920 asukasmäärä oli lähes 0.

Rhyolite oli täysin tyhjä vuoden 1920 jälkeen ja siitä tulikin tunnettu "aavekaupunki" ja sitä käy monet edelleen kuvaamassa.

Rhyolite General Store, tämä rakennus paloi vuonna 2014 kun salama sytytti sen palamaan

Koulun rauniot

The Rhyolite Herald, 18.8.1905, hinta 0,10 dollaria

entinen bensa-asema

kyltti kieltää leiriytymisen alueella

Porter Brothers General Store 1906 ja mitä siitä on jäljellä

Rhyolite juna-asema

Pullotalo

Kullankaivaja nimeltä Tom Kelly saapui Rhyoliteen vuonna 1905. Niihin aikoihin Rhyolitessa toimi 50 saluunaa. Tom Kelly alkoi keräillä tyhjiä pulloja saluunoista ja rakensi helmikuussa 1906 kolme huoneisen talon, jonka seiniin tuli 50 000 tyhjää olut sekä likööripulloa. Hänellä meni alle 6kk kerätä tuo määrä tyhjiä pulloja. Ulkopuolelle tuli loppusilaukseksi terassi sekä piparkakkutyylinen koristelu. Sen ajan kullankaivajille tuo talo oli kuin linna. Tom Kelly lähenteli jo 80-vuoden ikää eikä halunnut muuttaa taloon. Kelly päätti järjestää arpajaiset, liput maksoivat 5 dollaria per kipale. Talon voitti arpajaisissa perhe nimeltä Bennet, jotka asuivat talossa vuoteen 1914 saakka. Vuoteen 1920 mennessä kaupungin suosio oli jo laskenut ja siellä asui enää 20 asukasta. Vuonna 1925 pullotalo koki pienen muodonmuutoksen, kun Universal Studios käytti sitä elokuvan lavasteena. Talosta tehtiin museo kuvausten jälkeen. Vuodesta 1936 vuoteen 1954 Lewis Murphy oli talonmiehenä pullotalolla. Hän tarjosi opastetun kierroksen talolla kaikille kiinnostuneille. Murphyn lähdön jälkeen talon viimeiset asukkaat olivat Tommy Thompson perheineen. Heillä oli 8 lasta ja asuivat talolla vuoteen 1969 saakka. He olivat tehneet miniatyyritaloja pullotalon pihaan, joiden jäännöksiä voi löytää vielä tänäkin päivänä.