 |
| Joyland lipunmyyntipiste |
Joyland oli huvipuisto Wichitan kaupungissa, Kansas:ssa, Yhdysvalloissa. Joyland oli toiminnassa yhtäjaksoisesti jopa 55 vuotta. Se aloitti toimintansa 12.päivä kesäkuuta 1949 ja oli niihin aikoihin suurin huvipuisto Kansasin alueella. Joyland suljettiin väliaikaisesti vuonna 2004 turvallisuus sekä rahahuolien vuoksi. Vuonna 2006 puistossa tehtiin useita korjauksia, mutta korjaukset painottuivat enemmän estetiikkaan kuin turvallisuuteen. Puisto sulki ovensa pysyvästi jo saman vuoden aikana.
Puistosta löytyi suuri puinen vuoristorata sekä 24 muuta hurvittelulaitetta. Joylandin sulkemisen jälkeen Kansasista löytyy enää 1 huvipuisto nimeltä Schlitterbahn Kansas City.
Heinäkuun 1.pvä vuonna 2016 Joylandin uudet omistajat alkoivat purkamaan puistoa.
Miten kaikki alkoi?
 |
| vuoristoradan vaunut lojuivat paikoillaan 2006-2016 |
 |
| vuoristorata kasvillisuuden ympäröimänä |
Puiston perusti Lester Ottaway ja hänen poikansa Herbert, Harold sekä Eddie mutta Joyland ei ollut tämän perheen ensimmäinen huvipuisto. Ennenkuin Joyland avattiin, Herbert piti pientä huvipuistoa nimeltä Playland Planeview:ssä, Kansas:ssa 1930 luvun lopusta 1940 luvun alkuun. Boeing (lentokonevalmistaja) oli siirtänyt siihen aikaan suuren osan tuotannosta Planeviewiin, joten kaupungissa oli tuhansia ihmisiä etsimässä viihdykettä.
Playland oli pieni puisto jossa oli esim. Tilt-A-Whirl, maailmanpyörä sekä karuselli. Näihin aikoihin Herbert rakensi miniatyyri hyöryveturin. Muutama vuosi Playlandin avautumisen jälkeen, Lester Ottaway osti Wichitasta tontin mille hän voisi sijoittaa tämän höyryveturin. Tälle tontille myös Joyland perustetiin. Ottawayt pyörittivät samaan aikaan Playlandia Planeview:ssä sekä Joylandia Wichitassa.
Seuraavien vuosien aikana he kartuttivat Joylandin laitteiden määrää, lisäsivät ampumaradan, lapsille oman ajoradan sekä törmäysautoradan. Puiston pyörittäminen 1940-luvulla oli haastavaa, kaikesta mikä ei edesauttanut Toista Maailmansotaa verotettiin 20%. Tämän lisäksi sähköyhtiö ei suostunut myymään heille sähköä, koska yhtiön mielestä se ei ollut tärkeää siihen aikaan. Joyland joutui käyttämään omaa generaattoria, joka piti käynnistää aina manuaalisesti kun puisto aukesi.
He silti selvisivät 1940-luvusta ja Joyland jatkoi toimintaa. Vaikeuksien jälkeen he päättivät että he hankkisivat puistoon suuren vetonaulan, mutta nykyiset tilat olivat liian pienet. He joutuivat etsimään suuremman tontin jolle Joypark muutti. Tämän jälkeen heillä oli tarpeeksi tilaa hankkia suuri vuoristorata sekä laajentaa lisää. Laitteet siirrettiin vanhasta puistosta uuteen, jopa rakennus jonka sisällä ajettiin törmäilyautoilla, halkaistiin kahtia ja kuljetettiin uudelle tontille.
Odotukset olivat korkealla kesäkuun alussa vuonna 1949, kun valmistelut oltiin saatu päätökseen ja uusi puisto avattiin Wichitassa. Tästä vuodesta lähtien Joyland oli toiminnassa yhtäjaksoisesti 55 vuotta.
"Se oli suurin huvipuisto lounais-Amerikassa, kun se avattiin. Kun he rakensivat sen ison vuoristoradan, se oli tosi iso juttu. Todella iso juttu. Se oli mahtavaa!" sanoi Roger Nelson, joka oli Stanley sekä Margaret Nelson:n poika.
Lester Ottaway menehtyi vuonna 1950-luvulla, mutta hänen poikansa jatkoivat perheyrityksen pyörittämistä. He jatkoivat näin kunnes heidän eläkkeensä koitti 1970-luvun puolessa välissä. He myivät puiston Stanley ja Margaret Nelson nimiselle pariskunnalle, jotka olivat olleet aikasemmin töissä Joylandissa sekä olivat Ottaway perheen ystäviä. Stanley sekä Margaret olivat tavanneet toisensa aikoinaan Joylandissa kun he olivat olleet sielä töissä samanaikaisesti. Heillä on myös poika nimeltä Roger Nelson.
Playland oli pieni puisto jossa oli esim. Tilt-A-Whirl, maailmanpyörä sekä karuselli. Näihin aikoihin Herbert rakensi miniatyyri hyöryveturin. Muutama vuosi Playlandin avautumisen jälkeen, Lester Ottaway osti Wichitasta tontin mille hän voisi sijoittaa tämän höyryveturin. Tälle tontille myös Joyland perustetiin. Ottawayt pyörittivät samaan aikaan Playlandia Planeview:ssä sekä Joylandia Wichitassa.
 |
| vanha kuva Joyland pelihallista |
Seuraavien vuosien aikana he kartuttivat Joylandin laitteiden määrää, lisäsivät ampumaradan, lapsille oman ajoradan sekä törmäysautoradan. Puiston pyörittäminen 1940-luvulla oli haastavaa, kaikesta mikä ei edesauttanut Toista Maailmansotaa verotettiin 20%. Tämän lisäksi sähköyhtiö ei suostunut myymään heille sähköä, koska yhtiön mielestä se ei ollut tärkeää siihen aikaan. Joyland joutui käyttämään omaa generaattoria, joka piti käynnistää aina manuaalisesti kun puisto aukesi.
He silti selvisivät 1940-luvusta ja Joyland jatkoi toimintaa. Vaikeuksien jälkeen he päättivät että he hankkisivat puistoon suuren vetonaulan, mutta nykyiset tilat olivat liian pienet. He joutuivat etsimään suuremman tontin jolle Joypark muutti. Tämän jälkeen heillä oli tarpeeksi tilaa hankkia suuri vuoristorata sekä laajentaa lisää. Laitteet siirrettiin vanhasta puistosta uuteen, jopa rakennus jonka sisällä ajettiin törmäilyautoilla, halkaistiin kahtia ja kuljetettiin uudelle tontille.
Odotukset olivat korkealla kesäkuun alussa vuonna 1949, kun valmistelut oltiin saatu päätökseen ja uusi puisto avattiin Wichitassa. Tästä vuodesta lähtien Joyland oli toiminnassa yhtäjaksoisesti 55 vuotta.
"Se oli suurin huvipuisto lounais-Amerikassa, kun se avattiin. Kun he rakensivat sen ison vuoristoradan, se oli tosi iso juttu. Todella iso juttu. Se oli mahtavaa!" sanoi Roger Nelson, joka oli Stanley sekä Margaret Nelson:n poika.
 |
| lapsille kala-aiheinen karuselli |
Lester Ottaway menehtyi vuonna 1950-luvulla, mutta hänen poikansa jatkoivat perheyrityksen pyörittämistä. He jatkoivat näin kunnes heidän eläkkeensä koitti 1970-luvun puolessa välissä. He myivät puiston Stanley ja Margaret Nelson nimiselle pariskunnalle, jotka olivat olleet aikasemmin töissä Joylandissa sekä olivat Ottaway perheen ystäviä. Stanley sekä Margaret olivat tavanneet toisensa aikoinaan Joylandissa kun he olivat olleet sielä töissä samanaikaisesti. Heillä on myös poika nimeltä Roger Nelson.
Roger Nelson kasvoi Joylandissa koko lapsuutensa, tosin hänen kokemuksensa puistosta olivat erilaiset kuin vierailevien asiakkaiden. Roger sai ensimmäisen työpaikkansa Joylandista ja työskenteli sielä useassa eri pisteessä vuosien aikana.
"Vietin puistossa paljon aikaa, mutta minulla ei ollut aikaa hengailla. Aina ku olin puistossa, minä olin töissä. Sellasta se vaan oli" sanoi Roger kun häntä haastateltiin. Vaikka hän vietti suurimman osan ajastaan töissä, kuka tahansa pikkupoika, joka on kasvanut elämänsä huvipuistossa, oli hänellä silti puistossa yksi lempilaite.
"Vuoristorata oli aina minun suosikkini. Sillä oli hauska mennä"
 |
| Whacky Shack vanhoina hyvinä aikoina |
 |
| sama rakennus vuosia myöhemmin, rapistunut ja kirjaimet pudonneet pois |
Vuoden 2004 huhtikuussa puistossa tapahtui onnettomuus, kun 13-vuotias tyttö tippui maailmanpyörästä 9 metrin korkeudelta ja loukkaantui vakavasti. U.S Consumer Product Safety Commission tutki onnettomuutta. Tämän tapaturman jälkeen puisto suljettiin 2004 sesongin ajaksi. Nelsonin perhe luopui puiston omistajuudesta sulkeutumisen jälkeen.
"Ihmiset luulivat että meillä oli paljon rahaa, mutta ei meillä ollut. Saimme vain sen verran että pärjäsimme" sanoi Roger Nelson.
Puisto suljetaan
Seattlelainen yritys T-rex Group vuokrasivat Joylandin 2006 sesongin ajaksi. He entisöivät puistoa ja avasivat vain joitain alueita yleisölle. Vuoristorataan tehtiin korjauksia 10 000 dollarilla ja se uudelleennimettiin "The Nightmare":ksi. Tukkijokeen uusittiin pumput ja koneisto tutkittiin.
Talousvaikeuksien vuoksi T-Rex Group eivät jatkaneet sopimusta enää seuraavalle sesongille ja näin ollen puiston pitkä taival päättyi vuoteen 2006.
Vuodesta 2006 puisto seisoi tyhjillään, hoitamattomana ja meni huonoon kuntoon. Nuoriso kävi puistossa tekemässä graffitteja, hajottamassa paikkoja sekä varastelemassa tavaraa.
Puistossa oli eräs pelle nimeltä Louie, joka istui Wurlitzer urkujen edessä. Puiston sulkemisen jälkeen pelleä ei löytynyt mistään. Virallisesti se ilmoitettiin kadonneeksi vuonna 2010. Louie, joka oli arvoltaan 10 000 dollaria, löytyi lopulta vuonna 2015 entisen Joylandin työntekijän Damien Mayes:n luota, joka aikoinaan huolehti pellestä puistossa. Wichitan poliisit kertoivat myöhemmin että Damien palautti Louie:n takaisin Nelsoneille. Mayes oli myös varastanut puistosta useita muitakin esineitä, kuten Porky The Paper Eater-kasvot sekä joitain kylttejä. Nämä kaikki esineet löytyivät Damien:n kellarista Louie:n lisäksi. Varastetut tavarat lojuvat nykyään varastossa muiden Joylandissa olleiden tavaroiden kanssa.
Puistossa oli eräs pelle nimeltä Louie, joka istui Wurlitzer urkujen edessä. Puiston sulkemisen jälkeen pelleä ei löytynyt mistään. Virallisesti se ilmoitettiin kadonneeksi vuonna 2010. Louie, joka oli arvoltaan 10 000 dollaria, löytyi lopulta vuonna 2015 entisen Joylandin työntekijän Damien Mayes:n luota, joka aikoinaan huolehti pellestä puistossa. Wichitan poliisit kertoivat myöhemmin että Damien palautti Louie:n takaisin Nelsoneille. Mayes oli myös varastanut puistosta useita muitakin esineitä, kuten Porky The Paper Eater-kasvot sekä joitain kylttejä. Nämä kaikki esineet löytyivät Damien:n kellarista Louie:n lisäksi. Varastetut tavarat lojuvat nykyään varastossa muiden Joylandissa olleiden tavaroiden kanssa.
 |
| Porky The Paper Eater (paperiroskis) |
 |
| Louie sekä Wurlitzer urut |
 |
| kuva vuodelta 1988, törmäilyauto-rakennus |
 |
| autot hienosti riveissä, vuonna 2000 |
 |
| hylätty liukumäki |
 |
| vanha kuva puiston alkuajoilta, vastavalmistunut vuoristorata |
 |
| Tukkijokeen oli jonoa aikoinaan |
 |
| puiston sulkeutumisen jälkeen tukit lojui käyttämättömänä |
 |
| Ei pääsyä eikä oleilua alueella- kyltti (sulkeutumisen jälkeen) |
Loppuun puistossa kuvattu video:
Puisto löytyy kartalta koordinaateista: 37° 38′ 28.4″ N, 97° 18′ 13.97″ W
 |
| GoogleEarthista otettu ilmakuva alueesta, klikkaa suuremmaksi |
