Penn Hills Resort oli täydellinen häämatka-lomakohde, joka sijaitsi Pocono-vuorilla, Pennsylvaniassa Amerikassa. Alunperin se oli majatalo, joka avattiin vuonna 1944. Penn Hills jouduttiin uusimaan lähes kokonaan vuonna 1955, koska sinä kesänä oli pahat tulvat.
1960-luvulla Penn Hills oli jo suurehko lomakohde, heillä oli 100 huonetta yli 200 hehtaarin tontilla. Lomakohteessa oli golf-rata kesäaktiviteetiksi ja talveksi laskettelurinne sekä luistelurata.
Luistimet roikkuu edelleen seinällä
Lomakohteen puitteet olivat täydelliset nuorille pareille sekä häämatkalaisille. 1960 sekä 1970- luvuilla Penn Hills kasvatti kokoaan mutta samalla myös suosiotaan. Hotellirakennuksen lisäksi löytyi muutama luksushuvila, joissa oli kokolattiamatot (jotka jatkui lattiasta kattoon saakka), pyöreät sängyt sekä sydämenmuotoiset kylpyammeet.
Persoonalliset, modernit katuvalot asennettiin 1964, samaten luistelurata sekä pihaan tuli hääkellon-muotoinen uima-allas. Penn Hills oli erityisesti rakennettu romanttisia huviretkiä varten.
Hääkellon-muotoinen uima-allas
nykyään näyttää tältä
Vuonna 2009 Penn Hillsin omistaja Frances Paolillo menehtyi 102 vuotiaana. Lomakohde sulki ovensa alle 2 kuukauden kuluttua omistajan kuolemasta. Työntekijöiden viimeistä palkkaa ei koskaan maksettu ja lomakohde oli Monroen kunnalle velkaa yli miljoona dollaria veroja. Surullinen loppu kohteelle, joka oli aikoinaan merkittävä maamerkki Pocono-vuorilla
Lomakylä oli jo valmiiksi huonossa kunnossa, lattiat tulvi sateen aikana, rakennusten metalliosat alkoivat olla ruosteessa. Penn Hills hylättiin ja jäi unohduksiin, kaikilta muilta paitsi vandaaleilta.
Hotellin aula/vastaanotto
Luksushuviloissa oli upeita sänkyjä
kuten tämäkin
upea sydämenmuotoinen kylpyamme
sisäänkäynti ennen ja nyt
Vuoteen 2012 mennessä Monroen kunta oli myynyt pieniä osia Penn Hills:n lomakohteesta kuittaakseen velkoja. Suurin osa alueesta jäi silti myymättä.
Tammikuussa 2016 joukko New Yorkilaisia sijoittajia ostivat jäljelle jääneet alueet 400,000 dollariin. Toukokuussa 2016 sijoittajat edelleen miettivät kuinka parhaiten kehittää aluetta.
Hotellin sulkeuduttua tavarat heitettiin kaiteiden yli alas
Ulkopinnat alkaa rapistua
baaritiski
ilmakuva Google Earth:stä, klikkaa suuremmaksi
Jos haluaa katsoa esim GoogleEarth tai GoogleMaps kautta, hotelli löytyy koordinaateista 41° 3′ 27″ N, 75° 12′ 48″ W (kopioi koordinaatit hakukenttään ja etsi)
Grossinger’s Catskill Resort And Hotel oli suurehko hotelli Catskillvuorilla, Libertyn kaupungissa lähellä New Yorkia. Historiaa 1900-luvulla Asher Selig Grossinger muutti perheineen New Yorkista Ferndaleen, Sullivanin kuntaan Catskillvuorille. He ostivat ihanan maalaistalon ja heidän aikomuksensa oli viljellä maata. Maa osoittautuikin huonoksi maaperäksi viljelyyn, joten he joutuivat tekemään suunnitelmat uusiksi. He päättivät ryhtyä hotellinpitäjiksi. Aluksi he vuokrasivat heidän ainutta ylimääräistä huonetta. Sinä kesänä asiakkaita oli 9 ja määrä vain kasvoi kuluvina vuosina, koska sana kulki eteenpäin. Ihmiset pitivät heidän vieraanvaraisuudesta sekä hyvästä ruuasta. Asherin vaimo, Malka vastasi keittiöstä ja heidän tytär Jennie Grossinger oli emäntänä. He antoivat kodilleen nimen "Longbrook Home". Vuonna 1919 he myivät talonsa ja ostivat isomman tilalle (40 hehtaarin tilan). Tämä oli se paikka missä hotelli vieläkin sijaitsee. Uusi talo sai nimekseen "Grossingers Terrace Hill House". Asher menehtyi vuonna 1931 ollessaan vain 63 vuotias. Vaimo Malka ja tytär Jennie jatkoivat hotellin ylläpitoa. Vuonna 1952 Grossingerit ansaitsivat paikan historiassa omistamalla ensimmäisen lomakohteen jossa käytettiin tekolunta lasketteluun. Samana vuonna Malka menehtyi ollessaan 81-vuotias.
Grossinger´s Catskill Resort And Hotel
entinen hieno hotellihuone on nykyään tämän näköinen
allas vanhoina hyvinä aikoina
Perheen tytär Jennie oli erittäin pidetty hotellin asiakkaiden keskuudessa. Jennie kohteli jokaista asiakasta kuin perheenjäseniään ja muisti jopa heidän nimensä. Häntä pidettiin legendana Catskilleillä.
Vuoteen 1972 mennessä heidän hotellinsa oli kasvanut 40 hehtaarista 485 hehtaariin, he tarjosivat majoitusta jopa 150 000 asiakkaalle vuodessa. Hotellilla oli jopa oma kiitorata sekä postitoimisto. Samana vuonna rakastettu Jennie kuoli. Hotellin alamäki alkoi tämän jälkeen.
Hotelli ei ollut Jennien jälkeen enää entisensä, 1980 luvun alkupuolella Grossingerin hotelli ei enää kiinnostanut nuoria kävijöitä.
allasalue nykyään
Elokuussa 1984, Grossingerin viimeisinä toimintavuosina, hotelli promotoi festivaalia, jossa juhlittiin Woodstockin 15-vuotis juhlapäivää.
Vuonna 1986 Grossingerin jälkeläiset (Jennien lapset) myivät hotellin yritykselle nimeltä Servico. Grossingerin hotelli ja piha-alueet suljettiin. Hotellin 71-vuotinen taival oli tullut tien päähän. Ainoastaan golf-kenttä jätettiin toimintaan. Golfclubin jäsenet kutsuivat viheriötä Isoksi G:ksi. Servico ei onnistunut avaamaan hotellia uudelleen isojen korjauskustannusten vuoksi.
Useita vuosia myöhemmin, vuonna 2013 Louis Cappelli osti hotellin. Hän toivoo että kasinoja tulisi alueelle, jotta hän voisi avata hotellin uudelleen.
Aula
ruokailusali
baarituolit vielä paikoillaan, tiski puuttuu
ilmakuva hotellikompleksista
myös ulkona oli allas, vertailukuva ennen ja nyt
Hotelli löytyy koordinaateista: 41° 47′ 23.31″ N, 74° 43′ 43.55″ W
Hashima on hylätty saari Japanin lähellä. Se sijaitsee n. 15 kilometrin päästä Nagasakista. Saarella oli asutusta vuodesta 1887 vuoteen 1974, kun sielä harjoitettiin kaivostoimintaa. Kun hiilikaivos suljettiin saari alkoi autioitua. Saari on nykyään täynnä hylättyjä betonirakennuksia, jotka ovat jo todella huonossa kunnossa. Saarelle oli maihinnousu kiellettyä yli 20 vuotta, mutta huhtikuussa 2009 se sallittiin jälleen.
Saarelle muutti ensimmäiset ihmiset vuonna 1887 ja silloin alkoi louhintakokeilut. Mitsubishi osti saaren 3 vuotta myöhemmin ja aloitti saarella projektin, jonka tarkoituksena oli louhia hiiltä merenpohjasta. Kaivoksesta saatiin sivutuotteena jätemaata, jota käytettiin saaren pinta-alan kasvattamiseen rakennuksia varten. Työntekijöille rakennettiin suuria betonirakennuksia asunnoiksi. Vuonna 1907 saarelle rakennettiin korkeat suojamuurit merenkäyntiä vastaan. Suojamuurien vuoksi saari näytti suurelta taistelulaivalta ja saikin lempinimen Gunkanjima (taistelulaivasaari).
Hylättyjä betonirakennuksia
Vuoteen 1916 mennessä Hashiman väkiluku oli noussut jopa kolmeen tuhanteen ja saari tuotti 150 000 tonnia hiiltä vuodessa. Lisää asuntoja tarvittiin, joten pian pienellä saarella oli jo yli 30 korkeaa betonikerrostaloa, jotka olivat tuohon aikaan harvinaisia Japanissa.
Vuonna 1941 saarella saavutettiin tuotantohuippu: jopa 410 000 tonnia hiiltä vuodessa. Merenalla työskentely oli silti rankkaa ja vaarallista. Saarella oli kehnot elinolot, joiden vuoksi noin 1300 työntekijää kuoli onnettomuuksiin, uupumukseen ja aliravitsemukseen.
"rappuset helvettiin"
Toisen maailmansodan jälkeen teollisuus alkoi jälleen kukoistaa ja saarelle muutti lisää ihmisiä töiden perässä. Vuonna 1959 Hashimalla asui jo 5259 asukasta ja tila alkoi käymään vähiin. Hashiman asukastiheys oli korkein maailmassa. Asunnon koko oli verrannoillinen henkilön arvoasemaan, mitä parempi työ sitä isompi asunto. Saari tarjosi asukeilleen tärkeimmät palvelut: kouluja, ravintoloita, kauppoja, sairaala, elokuvateatteri, kampaamo, buddhalainen temppeli ja jopa bordelli löytyi. Saarella ei ollut yhtäkään moottoroitua ajoneuvoa sillä saaren pystyi kävelemään läpi muutamassa minuutissa.
rakennusten katot ovat rehevöityneet
Saarelle tuotiin ruoka mantereelta, samoin juomavesi. Vasta 1957 merenalaiset vesiputket saatiin valmiiksi, sen jälkeen saarella sai omasta hanasta vettä. Saarella pelättiin paljon myrskyjä, koska ne eristivät saaren ulkomaailmasta. Hashimalla ei ollut minkäänlaista kasvillisuutta, kunnes asukkaat alkoivat tuoda sinne maata ja kasvillisuutta mantereelta saakka vuonna 1963. Monet tekivät talonsa katolle puutarhoja.
Maasto alkaa olemaan vaarallista, lautoja ja tiiltä kaikkialla
Japanin energiantuotannossa tapahtui mullistuksia 1960-luvun lopulla kun öljy tuli mukaan kuvioihin. Hashiman kaivostoiminta alkoi vähitellen muuttua kannattamattomaksi. Hiilikaivoksia alettiin sulkea ympäri Japania, eikä Hashiman kaivos ollut poikkeus. Saaren työväkeä aloitettiin vähitellen vähentämään ja lopulta tuli virallinen ilmoitus kaivoksen sulkemisesta 15. tammikuuta vuonna 1974. Hashima tyhjentyi hyvin nopeasti, viimeinen asukas poistui saarelta 20.huhtikuuta samana vuonna.
Hashiman kaivostyöläisiä menossa töihin
Karu mutta jotenkin kaunis paikka
Rakennukset olivat lähellä toisiaan tilanpuutteen vuoksi
Hashima vuonna 2009
Hashiman sijainti kartalla, punaisen nuolen alla
Loppuun video kuvattu saarella, videolla näkyy mies joka on asunut Hashimalla aikoinaan.
Ho Thuy Tien avattiin puolivalmiina Vietnamiin vuonna 2004. Ho Thuy Tien osottautui pettymykseksi ja pian sen avajaisten jälkeen puisto suljettiin. Puistosta löytyy hyvin vähän tietoa, koska se oli auki todella vähän aikaa. Huhujen mukaan omistaja joutui konkurssiin ja sen vuoksi puisto suljettiin. Myöskin puiston sisäänpääsymaksu 90´000 Vietnamin Dongia (n.4 euroa) oli köyhille paikallisille liian korkea ja sen vuoksi sielä kävi liian vähän asiakkaita.
Puistosta kuitenkin tuli turistien keskuudessa suosittu matkakohde hylätyksi tultuaan.
Monien mielestä puiston arkkitehtuuri oli jokseenkin outoa. Puiston suunnittelijan uskottiin olleen huumeissa tai opiskelleen venäläistä arkkitehtuuria (tästä ei tietenkään ole varmuutta). Parina esimerkkinä: Puistoon oli rakennettu amfiteatteri 600 henkilölle pelkästään sen vuoksi että asiakkaat saisivat katsella suihkulähdettä. Ja toinen kummallisuus oli iso lohikäärme keskellä puistoa, joka näyttää pitelevän avaruusalusta.
Amfiteatteri ja sen edessä suihkulähde
Ufoa pitelevä lohikäärme
Ufon sisällä oli akvaarioita, joissa oli rauskuja sekä kaloja. Puistoon oli jätetty jopa krokotiilejä. Paikalliset olivat heitelleet niitä kivillä, koska olivat halunneet testata niiden panssaroidun ihon kestävyyttä. Jotkut turistit olivat huolissaan krokotiilien turvallisuudesta, joten he kirjoittivat kirjeitä PETA:lle sekä WWF:lle. Kirjeiden ansioista Vietnamin hallitus siirsi krokotiilit pohjois-Vietnamiin villieläinpuistoon turvaan.
Lohikäärmeen jalka
Lohikäärmeen suun sisältä
Tuhottuja akvaarioita "Ufon" sisätiloissa
Vuonna 2013 puistoa yritettiin avata uudelleen, mutta mitään ei yrityksistä huolimatta tapahtunut.
Vesi on saastunutta ja likaista
Luonto vallannut liukumäkien ympäristöä
Putket ovat pahasti ruosteessa
Lapsille pienempiä liukumäkiä
Puistoon hylätty krokotiili
Lopuksi puistossa kuvattu video, kelaa videota n. 9.15 minuutiin, siitä lähtee kierros puistossa
Loudoun Castle Theme Park sijaitsee tämän linnan takana
Loudoun Castle oli huvipuisto, joka perustettiin Ayrshireen Skotlantiin vanhan linnan raunioille 1995 vuonna. Puiston avasi matkusteleva showmies Raymond Codona. Codona myi puiston 7 vuotta myöhemmin Hank Bembomille. Bembom sijoitti puistoon esimmäisenä vuotenaan 5 miljoonaa puntaa ja seuraavana vuotena 2 miljoonaa puntaa lisää. Bembom toi joka vuosi lisää laitteita ja muita vetonauloja puistoon.
Monet puiston laitteista olivat olleet aikasemmin Dreamland Margetessa, kun se oli vielä Bembomin veljesten omistuksessa.
Huvipuiston aluekartta, linna näkyy kartan vasemmassa reunassa
Heinäkuun 15.pvä vuonna 2007 puistossa tapahtui onnettomuus. Vuoristoradan vaunu oli jäänyt jumiin ja laiteohjaajana ollut 18-vuotias Mark Blackwood yritti työntää sitä liikkeelle. Markin ote lipesi ja hän putosi vuoristoradalta 24 metrin korkeudelta maahan. Hänet vietiin kiireesti sairaalaan, mutta menehtyi seuraavana päivänä vammoihinsa. Kyseessä oli onnettomuus eikä puiston omistaja koskaan saanut tuomiota tapahtuneesta.
Ongelmat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Loudoun Castle suljettiin vuonna 2010, kun vuodesta 2002 puiston omistanut Henk Bembom ilmoitti, ettei puiston pitäminen ollut enää kannattavaa. Bembomin mukaan ilmaisten turistikohteiden kasvu ja huonot säät koituivat huvipuiston kohtaloksi.
Vuonna 2014 annettiin lausunto, jossa kerrottiin että entisen huvipuiston tilalle aiotaan tehdä loma ja vapaa-aikakompleksi. Sen olisi tarkoitus olla valmis vuonna 2018.
Huvipuistossa oli jopa 5 vuoristorataa, tämä yksi niistä
Tukkijoki vailla käyttäjiä
Tukit jääneet lojumaan riviin
Mustekala-tyylinen laite
Yksi vuoristoradoista ja sen vieressä "maapallo" ketjukaruselli
Tässä karusellia lähempää, keinut roikkuu vielä kehässä
Myöhemmin osa vuoristoradoista purettiin osiin
Google Earth:n kautta otettu ilmakuva alueesta, suurin osa laitteista purettu pois (ilmakuva vuodelta 2016)
Ducor Hotel oli aikoinaan merkittävä hotelli Liberiassa, eikä pelkästään siellä vaan koko Afrikassa. Hotelli rakennettiin vuonna 1960 Monrovian (Liberian pääkaupunki) korkeimmalle paikalle. Viiden tähden hotellissa oli 106 huonetta ja se oli 8 kerrosta korkea.
Ducor Hotel, ulkoapäin&allasalue
Ducor Hotel oli ensimmäinen kansainvälinen hotelli Liberiassa. Se oli toistuvasti poliitikkojen, diplomaattien sekä liikealan henkilöiden käytössä. Hotellissa pidettiin tärkeitä tapaamisia Afrikan johtajien kesken ja koska hotellissa oli paljon erilaisia palveluita, oli se myös suosittu turistien keskuudessa.
allas toisesta suunnasta
Ducor Hotel suljettiin vuonna 1989 juuri ennen Liberian ensimmäistä sisällissotaa. Hotellia hajoitettiin ja tavaroita varasteltiin sodan aikana ja myöhemmin kotinsa menettäneitä ihmisiä päätyi "asumaan" hotellin tyhjiin huoneisiin. Vuonna 2007 hallitus hääti slummit pois hotellista ja vuotta myöhemmin Liberian hallitus vuokrasi hotellin omiin nimiinsä, suunnitelmissa korjata ja avata hotelli uudestaan. Nämä suunnitelmat kuitenkin peruuntuivat ja hotelli on edelleen hylättynä tänäkin päivänä.
paikalliset tutkimassa hotellia
sisätilat ovat nykyään autioita ja kolkkoja
Hotellin keskellä on hieno aukio, jossa oli ennen lasitetut ikkunat
