sisäänkäynti |
Miten kaikki alkoi
Lake Doloreksen perusti paikallinen liikemies Bob Byers Newberry Springs:iin, Mojaven aavikolle, eteläiseen Kaliforniaan. Puiston suunnittelu ja rakentaminen alkoi 1950-luvun lopulla. Sen alkuperäinen nimi oli Lake Dolores, joka annettiin Byersin vaimon nimen mukaan. Alunperin hän suunnitteli uimapaikkaa hänen perheelleen ja ohikulkeville matkustajille. Alueeksi hän valitsi kuivan tontin Mojaven aavikon itäiseltä reunalta 91 metrin päästä Interstate 15-tiestä. Alueella on maanalaisia vesilähteitä, jotka olivat peräisin hiekan alla olevasta pohjavesikerroksesta. Lake Dolores oli 110 hehtaarin kokoinen tekojärvi, jonka vesi oli otettu maanalaisista vesilähteistä.
Toukokuussa 1962 Byers avasi alkeellisen leirintäalueen järven viereen ja alue avattiin yleisölle. Innokkaat moottoripyöräilijät sekä ihmiset ketkä matkustivat Interstate 15 pitkin Las Vegasiin ja Los Angelesiin, toivat leirintäalueelle asiakkaita.
Seuraavien 25 vuoden aikana laitteita ja vetonauloja lisättiin puistoon ja alue kasvoi vesipuistoksi. Sitä mainostettiin televisiossa sloganilla "The Fun Spot of The Desert".
Puisto oli huipulla 1970-luvun alusta 1980-luvun puoleen väliin. 1980-luvun lopussa puiston kävijät alkoivat vähenemään ja puisto jouduttiin sulkemaan.
kyltti aavikolla |
Laitteita ja vetonauloja
Vesipuistossa oli 8 samanlaista 46 metrin pituista, 60 asteen kulmassa olevaa liukumäkeä. Liukumäet olivat kiinnitetty itsetehtyyn kukkulaan. Laskijat laskivat mäkiä pienillä muovisilla alustoilla, jotka liitivät 37-46 metriä laguunin yli, sen jälkeen kun se osui veteen liukumäen kärjestä.
Puistossa oli kaksi V-muotoista vesiliukumäkeä, myöskin 46 metrin pituisia, mitä laskettiin seisten. Liukumäet päättyivät 4,6 metrin päähän veden pinnasta, josta laskija lenti veteen kuin ihmistykinkuula.
Puistosta löytyi myös vaijerirata, jossa asiakkaat roikkuivat käsikäyttöisellä välineellä, joka oli kiinni vaijerissa. Vaijeri oli 61 metriä pitkä ja se oli 30 asteen kulmassa alaviistoon, jotta sillä pystyi laskemaan alaspäin. Vaijeriradan päässä käsikäyttöinen väline osui lukitussysteemiin ja laskija pysähtyi 6,1 metrin päähän veden pinnasta, törmäyksen vaikutuksesta laskija lenti 6,1 metriä pitkän matkan veteen.
Keskellä pienempää järveä oli 3 korkeaa ponnahduslautaa ja 3 trapetsi-tyylistä keinua, jotka roikkuivat A-muotoisesta rakennelmasta, joka oli kiinnitetty 6,1 metrin korkuiselle alustalle. Laskijat tiputtivat itsensä näistä keinuista veteen.
"Big Popper" oli nopeatempoinen liukumäki jota laskettiin isoilla pyöreillä lautoilla.
"The Lazy River" oli hitaampi ja enemmän rennompi lauttaliukumäki. Puistossa oli myös törmäilyveneitä, soikion muotoinen vesijetti-rata ja uima-allas
puiston rauniot |
Rock-A-Hoola Waterpark
Byers myi toimimattoman puiston elokuussa 1990 Lake Dolores Group LLC:lle, joka oli 3henkinen sijoitusryhmä, jota johti Oxnard:lainen (kaupunki) liikemies Terry Christensen, joka kaavaili parantelevan puistoa 1950-luvun teemalla.
Vuonna 1995 alkuperäiset kukkulalla olevat liukumäet poistettiin uusien tieltä pois. Puiston markkinointi ja promotointi oli annettu eräälle yritykselle tehtäväksi ja puisto avatui yleisölle uudella nimellä " Rock-A-Hoola" 4.heinäkuuta vuonna 1998. Uudessa puistossa soi musiikki 1950&1960-luvulta, enimmäkseen rock´n rollia ja seiniin oli piirretty samaan tyyliin liittyviä piirrustuksia. Näihin aikoihin puistoon tuli laskeva joki, jota laskettiin puhallettavilla renkailla.
Kesäkuun 26.pvä vuonna 1999 puistossa pidettiin koko yön läpi kestävät rave-bileet.
Puistoon kaavailtiin asuntoauto/vaunuparkkia, mutta sen avautuminen viivästyi. Kolmen sesongin aikana puistolle kerääntyi miljoona dollaria velkaa, yksi kolmesta sijoittajasta kärsi pahoista talousvaikeuksista. Vuonna 1999 eräs työntekijä vammautui puistossa ja hänelle maksettiin 4,4 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia. Puisto ajautui konkurssiin helmikuussa vuonna 2000.
Oikeuslaitos epäonnistui löytämään puistolle ostajaa elokuussa 2000, tuomari palautti puiston kiinteistön takaisin Dolores Byersille (Bob Byersin vaimo, Bob kuoli vuonna 1996) ja vapautti puiston suurimmasta osasta velkoja.
Dolores Byers myi kiinteistön syyskuussa 2001 S.L Investment Group LCC:lle. Dolores kuoli kuukausi tämän jälkeen.
Uudet omistajat tekivät puistoon korjauksia 400,000 dollarilla ja vesipuisto avattiin jälleen uudella nimellä "Discovery Waterpark" toukokuussa 2002. Vuosina 2002 ja 2003 puisto oli avoinna ainoastaan viikonloppuisin. Vuoden 2004 sesonkina puistoa pidettiin auki erittäin epäsäännöllisesti. Puisto suljettiin lopullisesti kesän 2004 jälkeen.
Autioituminen
Vuonna 2003 olympiakultamitalisti ja entinen jalkapalloilija Ron Brown sekä ryhmä nykyisiä ja entisiä ammattiurheilijoita suunnittelivat puiston ostoa. He kehittelivät ideaa, että olisivat muuttaneet puiston liikuntarajoitteisille nuorille, mutta tämä hanke epäonnistui.
Viime vuosina puiston laitteistoa ollaan myyty pala palalta. "The Big Popper" hajoitettiin osiin ja lähetettiin Kanadaan. Se on nykyään Colossal Canyon-vesipuistossa Vancouverissa.
Vesiliukumäet ja muut vetonaulat ovat suurimmaksi osaksi poistettu tai nuorison hajoittamia. Puistoa on hajoitettu toistuvasti ja on nykyään pelkkä raunio aikoinaan suositusta vesipuistosta.
Seikkailunhaluiset nuoret käyvät puistossa useasti, osa heistä ovat jopa pelastaneet omaan käyttöönsä metallia ja sähköjohtoja rakennuksista.
Vaikka puiston portilla on kyltti "Ei oleskelua alueella", ihmiset jättävät sen silti huomioimatta ja käyvät puistossa. Vuonna 2015 kyltti revittiin irti. Puistossa ei ole tällähetkellä mitään aitaa tai reunusta, joten sinne on helppo mennä Mojaven aavikolta. Puistoon johtava ajotie on pilalla sekä entinen parkkipaikka on peittynyt Mojaven aavikon hiekalla.
Puistoa on käytetty hylätyksi tultuaan useissa musiikkivideoissa ja sekä skeittileffoissa.
Puiston tulevaisuus on vielä epäselvä, on kuitenkin erittäin epätodennäköistä että puistoa enää korjattaisiin, se on niin pahasti rapistunut että korjaukset tulisivat maksamaan todella paljon.
Puisto löytyy koordinaateista: 34° 56′ 53.64″ N, 116° 41′ 14.93″ W
Viime vuosina puiston laitteistoa ollaan myyty pala palalta. "The Big Popper" hajoitettiin osiin ja lähetettiin Kanadaan. Se on nykyään Colossal Canyon-vesipuistossa Vancouverissa.
Vesiliukumäet ja muut vetonaulat ovat suurimmaksi osaksi poistettu tai nuorison hajoittamia. Puistoa on hajoitettu toistuvasti ja on nykyään pelkkä raunio aikoinaan suositusta vesipuistosta.
Seikkailunhaluiset nuoret käyvät puistossa useasti, osa heistä ovat jopa pelastaneet omaan käyttöönsä metallia ja sähköjohtoja rakennuksista.
Vaikka puiston portilla on kyltti "Ei oleskelua alueella", ihmiset jättävät sen silti huomioimatta ja käyvät puistossa. Vuonna 2015 kyltti revittiin irti. Puistossa ei ole tällähetkellä mitään aitaa tai reunusta, joten sinne on helppo mennä Mojaven aavikolta. Puistoon johtava ajotie on pilalla sekä entinen parkkipaikka on peittynyt Mojaven aavikon hiekalla.
Puistoa on käytetty hylätyksi tultuaan useissa musiikkivideoissa ja sekä skeittileffoissa.
Puiston tulevaisuus on vielä epäselvä, on kuitenkin erittäin epätodennäköistä että puistoa enää korjattaisiin, se on niin pahasti rapistunut että korjaukset tulisivat maksamaan todella paljon.
peliluola nykyään |
puiston rakennukset täynnä graffitteja |
yöllä otettu kuva |
pari liukumäkeä vielä paikoillaan |
lipunmyyntipiste |
mäen päältä otettu kuva |
allas ja turvallisuus-ohjeet |
kuivuneita palmuja ja tyhjiä altaita |
altaisiin liittyviä laitteita, boilereita? |
ilmakuva, alareunassa oleva iso vaalea alue oli aikoinaan tekojärvi Lake Dolores, nykyään järvi on kuivunut |
Puisto löytyy koordinaateista: 34° 56′ 53.64″ N, 116° 41′ 14.93″ W
Lopuksi puistossa kuvattuja videoita: